Tunnelmia purjehdukselta hyvässä säässä ja auringon jo laskiessa... ja.... no jatkoa seuraa...
Spinaakkeri nousi komiasti, myötätuulipurje.
Harjoiteltiin sitä kilpareittiä taas, harvoin tarvii lähivesillä matalikkojen takia karttaa kattoa, mutta jos muistuis vielä nuitten saarten ja karejen nimet mieleen niin oishan sitä siinäkin.
Toppilan salmen ulommainen lateraalimerkki kierrettävä vasemmalta.
Paluu kohti öljysatamaa auringonlaskiessa. Ja sitten tapahtui jotain yllättävää purjeita laskiessa.
Iso purje ei tullut alas. Ei sitten millään. Purje irti puomilta ja kääriminen maston ympärille. No eihän siitä ajosta mitään tullu ku tuuli silti tarttui purjeen poimuihin. Ei muutaku takasin purje lepattamaan ja kotisataman läheisyydessä uusi käärintä puomin ympärille. Pimeys iski päälle.
Rantauduttiin tuulen vuoksi omasta laituripaikasta poiketen "vieraspaikalle" rannan suojasemmalle puolelle. Ulkona jo lähes säkkipimeää. Ei voitu kuin jättää purje mastoon ja jättää ongelmaratkaisu seuraavalle päivälle.
Sinne se jäi Hai-Bee yssikseen purje mastossa yötä viettämään. Alempi kuva venerannasta kaupungille päin. Kaupungin valot kuutamon alla.
Ja seuraava päivä valkeni kauniin aurinkoisena, mutta edellistäkin iltaa tuulisempana. Vene (tai lähinnä purje) oli säilynyt ehjänä yöstä. Tutkittiin ja tutkittiin mistä jumitus johtuu. Ajettiin vene mastonosturille. Antti kipusi nosturiin. Korkeutta noin 10 metriä ja selvisi että purje oli lähtennyt irti kiskolta ja ei siksi tullut alas. Väkerryksen ja pakerruksen kautta purjeen sai ujutettua takaisin uralle ja purjeen alas.
Kiitokset Hai-Beelle jo tässä vaiheessa.
