lauantai 18. kesäkuuta 2011

Hai-Bee: Purjehdusta osa 2


Kuvia perjantain 17.6. purjehdukselta. Tuona samana iltana maailman toiseksi suurin purjelaiva, Kruzenshtern, oli rantautumassa Ouluun ja oululaiset veneilijät olivat "tervemenneet" ko. laivaa vastaan merille. Oululainen sanomalehti Kaleva mainosti että arviolta sata venettä on tuolloin merillä Kruzenshterniä saattelemassa. No me päätettiin että ei lähetä, liikaa ruuhkaa. Myöhemmin laivan rantauduttua uutiset kertoivat että veneen saattoväki jäi oletettua pienemmäksi, vain muutama kymmen venettä vanavedessä. Kyllä kirjoittaja syyttää tuosta jo uutisointiaki. Jos ei oltais satamääräsestä ruuhkasta tiijetty, niin tiijä vaikka ois vesille lähdettykkin sillon illalla laivan saapuessa. Ja kuinkahan moni muu ajatteli samoin?

Mutta ei me rannalle toki jääty. Lähettiin merille heti aamupäivästä. Kymmeneltä oli purjeet ja köyvet viritelty, Hai-Bee miehistöineen (A&P) lähtövalmis.


Tuulta ei lähtiessä nimeksikkään, mutta uskottiin että merellä tuulee kyllä riittävästi.






Ylläolevassa kuvassa Öljysaari, entinen Onnellisten saari, Stora Enson takana.


Alkumatka merelle mennään toistaiseksi yleensä moottorilla. Matkan varrella ollut ruoppaustöitä, ja muutenkin matalat molemmin puolin väylää lähellä. Tuulet ei aina purjeille miellyttävät. Toki pääsee, jos haluaa. Yllä olevassa kartassa meidän kotisatama suistoalueella juuri ennen siltaa (Mustasaari-Korkeasaari). Kotisatama siis kartan yläosassa ja merelle pääsee kartan alaosasta. Moottorilla noin 20 min putputus.


Oikein arvattiin. Merellä oli tuulta ja oikein mukavat tuulet olikin. Paula toimi purjemestarina ja Antti pinnamiehenä. Iso purje nousi kevyesti, kuin myös keulapurje. Ylläolevassa kuvassa maalla siintää Oulun Eden. Allaolevassa kuvassa Hermannin matalat.



Tämänkertasen purjehduksen tavoitteena jälleen kerran koittaa sitä tiistai-kilpailun reittiä, ja tietenkin opetella vaan tuota purjeitten käyttöä, käännöksiä, sopivia luovikulmia jne. Karttaa oltiin tutkittu tarkoin kotona, joten reitin piti nyt olla selvä. Kilpailureitti lähtee Öljysatamasta, kiertää Kolmikulman lännen kautta, ohittaa Hermannin eteläviitan, ja suunnata sieltä Toppilan ulommaisen lateraaliviitan ympäri takaisin kohti öljysatamaa. Matkaa noin 7 mpk.  Käännöskohtien lähistöllä matalaa, johon ei haluta.



Mukavaa kulkua nätissä kelissä. Tuulta ehkä 3-4 m/sek.



Purjehdus sujui mukavasti. Luovikäännökset meni helposti, kuin myös myötäkäännökset eli jiipit. Ainut mikä ei natsannut oli se tiistai-kilpailun reitin löytyminen. Kolmikulma saatiin virallisesti paikannettua, mutta päätettiin ettei lähetäkkään sinne asti. Oltiin bongattu mahdollinen Hermannin eteläviitta, joka ollut pahasti hukassa! Se ehkä oikea, myöhemmin todennäköisesti vääräksi todettu eteläviitta ikuistettuna ylläolevaan kuvaan. Olipa se sitten oikea tai väärä, ohitettiin viitta sääntöjen mukaisesti etelän puolelta ja matka jatkui..



MuKaVaA kulkua vähän kovemmassa kelissä. Tuulta ehkä 4-6 m / sek.





Todettiin että ei se Hermannin eteläviitta voinut olla se viitta jota haettiin, sen täytyy olla saarta lähempänä, mutta ei sitten kiikareillakaan löydetty. Aikamme pörrättiin Nallikarin edustalla. Paikannettiin Toppilan väylän ulommainen lateraaliviitta, eli reitin viimeinen kääntymiskohta, ja palattiin kolmen tunnin seilaamisen jälkeen kotisatamaa kohti.



"No on kivvvaa ja jännää!"


Tuosta ylläolevan kuvan nosturia ennen käännytään kotisuistoväylälle. Tuohon paikkeille muutamaa tuntia meidän ohimentyämme parkkeerasi maailman toiseksi suurin purjelaiva venäläinen Kruzenshtern.


Purjeet alas merellä ja paluu kotisatamaan moottorilla. Vastaantulevaa liikennettäkin toisinaan.



Kuvassa siintää Oulun merenkävijöiden laivasatama, satama ennen meidän kotisatamaa.


Antti tuumi että käjessä ihan tuntuu purjehus. Ajellu vissiin niin pinna kiriällä ;) No ei vaitis. Antilla jos jollain on hyvät hermot kovemmassakin tuulessa. Tuo veneen ohjain on nimeltään pinna.


Windexi näyttää, että oltaisiin komiasti luovikulmassa päästy purjeilla kotisatamaan.


Zoomattu näkymä kotiväylältä kaupungille. Ruoppaustöitä tehty.



Ja siellä siintää OTPS:n venesatama, oma satama. Hyvä purjehdus.

Mikä tämä on?

torstai 16. kesäkuuta 2011

Projekti Hai-Bee part 2: Yksityiskohtia ja kesälaittamista


Sisäpinnoissa riittäis laittamista minkä minkä vaan jaksais laittaa, mutta kelpaa nuinkin. Ylläolevesta piuhanipusta pitäis saada sähköt toimimaan. Sivuvalot-, etu- ja takavalot. Ja oisko loki.



Antti piuhojen kimpussa. Helleviikko +30++ C lämmintä (kuumaa).


Nuo köyvet pitää hallita ku merillä ollaan. Kyllä se hiljalleen menee jakeluun mitä mistäkin vetämällä tai löysäämällä tapahtuu.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Hai-Bee: Purjehdusta osa 1


1. purjehdus

- Mitä opittiin? Toivottavasti paljon. Virheistä toivottavasti oppii.
Kertakaikkisen täydellisen opettava purjehdus. Mitään ei telottu, hajotettu tai muutenkaan varsinaista vaaratilanteita ei ollut. Mutta monta asiaa voidaan seuraavalla kerralla tehdä toisin. Ja rantautumista saa harjotella, mutta sitä ei voi harjotella ellei lähe liikkeelle. Voi voi, oli se kyllä huisia. Mutta mukavaa! Nämä muistelot lisätään omaan päiväkirjaan.

Niin, purjehdusreitti oli tosiaan Hietasaari-Varjakansaari-Hietasaari. Hietasaaressa meidän kotisatama. Varjakansaaressa makkaranpaistoa, laivakorpun syöntiä ja kahvinjuontia. Komia keli, joskin melko tuulinen.


Ja seuraava purjehdus on heti huomenna. Eli Oulu Ranking, ei vähempää kuin kilpailut! Kilpailusta ei vielä menestystä haeta, mutta kokemusta :)

Mutta päästäänkö kisaan, se selviää huomenna. Ilmottautumislomaketta ei oo täytetty, mutta eräälle aktiiviselle sataman miehelle luvattiin osallistua, kun hän niin kovasti houkutteli.

2. purjehdus - Oulu ranking

Päästiin kisoihin, wooohou! Tuulta kisan alkuvaiheessa huimat 1-3 m/sek ja kisan kestettyä noin 2 tuntia tuulta 0-1 m / sek. Matka edennyt em. ajassa noin 200 metriä eli ensimämiselle kääntöpisteelle. Kisa keskeytettiin. Tuulta ei ollut yhtään. Siellä me vaan KAIKKI lilluttiin paikoillamme... Aurinko paisto makiasti ja oli lämmin. Tuota keliäpä ei oltukkaan vielä koettu. Moottorilla takasin kotirantaan.

3. purjehdus

Vedettiin ristiin rastiin Nallikarin edustan syvänteillä. Koitettiin ettiä tiistarireittiä, mutta kummallisesti oli Hermannin eteläviitta kadonnut. Yks viitta löydettiin mutta kartan mukaan täysin väärässä paikassa. Ei päästy reittiä harjoittelemaan, Ja pysyttiin siis turvallisesti tietämillämme syvillä alueilla.

Alkumatka moottorilla.


Kerrankin muistettiin vaihtaa vuorot ja Antti pääs merellä pinnan (ohjaimen) varteen ja Paula purjesäätäjäksi.




Katse ison purjeen virtalankoihin, ja seillä ne on lähes niinku pitääkin.






Keulapurje jää näkyvistä, mutta ylhäällä se on sekin. Sitä pitäis hypätä kameran kans mereen, uida muutama kymmenmetriä ja napata kuva, niin ois sitten koko paatti purjevarustuksineen kuvassa. Nyt pitää vaan tyytyä näihin  lähiräpsäisyihin. Eiku löytyhän se keulapurjekuvista. Alla.



Etsimämme tiistai-kilpailun reitti on kolmio reitti ja kierrettävien poijujen takana kovastikkin matalaa, joten päätettiin että otetaan joku konkari mukaan ja lähetään porukalla kattomaan missä se reitti on että ei karille karautettais.

Purjehus meni kadonneesta reitistä huolimatta Hyvin. Vendat ja jiipit meni hienosti ja luovikulmatkin löytyi kerralla. Ainoastaan spinnua eli myötätuulipurjetta ei päästy kokeilemaan. Mutta sepä sitten seuraavilla sopivilla tuulilla :) Hyvillä mielen sai palata kotirantaan ja rantautuminenkin meni kerralla kohilleen! Tuulta oli mukavasti sellanen harjoitteluun sopiva 3-5 m/sek.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Projekti Hai-Bee Part 1

Se oli toukokuun kymmenes päivä, kun allekirjoitettiin paperit puisen purjeveneen ostosta. Kauppakirjan kohteena Hai-purjevene, Suomen maassa laatuaan sadasviideskymmenes, kotoisin Hangon laatikkotehtaalta, nimeltään Hai-Bee, iältään 65 v.

Venehän oli tietenkin talven jäljiltä hallitiloissa, ja kovasti jo odotteli kevät huoltoja, ja pian vesille pääsyä. Puuveneiden pinnat täytyy huoltaa joka kevät. Uutta maalia/lakkaa pintaa, paikattava maholliset reijät jne... Ja niinpä se sitten päivää kauppakirjan kirjoittamisesta alkoi se urakka jossa Hai-Bee valmisteltaisiin vesille.

Veneen omistaja Kari oli edellisenä vuotena tehnyt sanojensa mukaan mittavat kunnostustyöt paatille pintojen suhteen, joten meidän ei tarvisi aivan puille veneen pintaa kaapia. Mutta kuinkas sitten kävikään. Alapuolelle kerään kuvakavalkadia kunnostusurakan etenemisjärjestyksessä. Ehkä mukaan mahtuu tekstiä mitä matkan varrella sattui, mitkä meni nappiin, ja mitkä jatkossa vois tehä ehkä hieman eritavalla...

Letsii mitä kuvia arkistosta paljastetaan :)

Lähikuvaa milta vesirajan yläpuoli näytti ostohetkellä.



Sitten alko pinnasta kiillon poistaminen. Antilla Boschin hiomahiiri, Paulalla upouusi Makitan epäkesko. Karilta lainassa ollut vanha Boschin epäkesko posahti jo kolmantena käyttökertana.



Suottapa tuota kantta sutimaan ku tuossa pölyssä sille ei mitään saa tehtyä. Hyvältä se näyttikin :) Masto säilytyksessä kannella pukkejen varassa.


Hain mittasuhteita yllä ja alla. Sisällä tilaa noin kahdelle.





Yläpuolen kuvassa olevassa vaiheessa luultiin että nyt ois vesirajan yläpuoli maalia vailla valmiiksi hiottu. Sano sitten eräs kokeneempi Hain omistaja, jotta siitä ois nyt 60 % hiottu!  Oltiin käytetty 120 karhusta hiomapaperia. Sano se äijä että ois voitu 60-80 karhusella alottaa, ja tässä vaiheessa siirtyä tuohon käyttämäämme karheuteen. Kiits vinkistä. Eihän tässä oo ku "muutama" tunti hinkattu. No ei sentään 300 karhusella hiottu, niinku meille aluksi ohjeistukset annettiin.



Yllä olevassa kuvassa vesirajan alapuolen hionta aloitettu. Näkyy Paulan naamasta. Rusketusraja hankittu punasta maalia hiomalla. "Punapölyrusketus". Pahasti kyllä jäi tuo lippiksen raja...



Yllä olevassa kuvassa valkoisen maalin kiilto hiottu 120%, puillehan se meni.



Mutta sitten alkaa kiiltämään. Mustalippiksinen maalarimestari ois saanu välillä käydä ittensä puistelemassa. Vesirajan yläpuoli maalattattiin kahdesti valkoisella Rylardilla.




Paulan loihtiessa vesirajan yläpuolta kuultamaan, Antti ahersi punasen vesirajan alapuolen kimpussa. Alapuolella olevassa kuvassa vesirajan alapuolen läpihiotut kohdat paikottu oranssilla myrkkymaalilla. Antti sai hoitaa myrkkymaalien levittämiset kokonaan. Paulalle riitti  ko. aineesta ylläkuvattu mahdollisesti myrkkymaalipölyrusketus.


No niinhän siiä kuites kävi, että kun myrkkymaali kuivui valkoisen osuuden valmistuttua, sai Paula jatkaa telomista. Juuri nuilla allaolevan kuvan paikkeilla kuitenkin vaihettiin telamestaria. Pohjaan laitettava Hempel koostumukseltaan aivan erilaista kuin yläpuolen Rylard. Pohjan maalia kului huomattavasti enemmän, liian vähällä maalilla koko homma yhtä tyhjän sutimista. Yläosan Hempel-maalin kanssa asia justiinsa toisin päin. Liika maali teki vain kuplia, vähän käytettynä riittoisa ja erittäin miellyttävä maali. Maalariosista ei tarvinnut keskustella. Antti maalasi lähes koko punaisen osan, ja Paula koitti niella kauhistustaan, kuinka maalipurkki tyhjeni hurjaa vauhtia :D Allaolevan kuvan paikkeilla loppui myös ensimmäinen vanha jämämaalipurkki, ja otettiin käyttöön seuraava jämäpurkki, joka loikin oman työsarkansa...


Aloitettiin punaisen maalaaminen veneen perästä. Alla Antti päässyt jo keulapiikin yli toiselle puolelle venettä. Käytössä edelleen toinen jämämaalipurkki. Tässä vaiheessa ilmapiirissä vahvoja epäilyksiä joko huonosta pohjatyöstä, väärästä liuottimesta, huonosta maalista tms. Kuvassa Antin maali tuoreeltaan näyttää hyvältä... mutta...


 Hetki sitten maalattu veneen keulapiikin toinen puoli hailakan epätasaisen, läikykkään, kamalan!!!! näköinen. Mikä meni pieleen?! Sisseinä jatkettiin ja mietittiin että jospa se tasottuu... Ja mietittiin myös että eihän se TOD kyllä mitään tasotu!!! Päätettiin maalata vene loppuun, oottaaa että maali kuivuu ja maalata sitten uusiksi jos vielä kuivuttuaankin näyttäisi ihan oksennukselta. (Tuona maalausiltana tunteja veneellä kului paljon! Ja veneellä oltiin myöhään yöhön. Ja ajatukset oli hyvin sekavia, ja turhautuminen vahvasti havaittavissa. Oltiimpa kuitenkin myös onnellisia siitä että meistä kumpikaan ei oo äkkipikanen huutaja mesoaja tavaroitten viskoja. Siinä ois voinnu jollain muulla pälli räjähtää!)


No tulipa se aika että se toinen jämämaalitörppö tyhjeni ja otettiin kolmas purkki käyttöön, tiliterää maalia. Ja turjakaan turhautumisen onnen ja epäonnen tunne. Se maali jäi siihen veneen pintaan niinku kuuluki, ja maalin vaihtumisen ero oli pimiässäki havaittava. Se toinen jämämaalipurkki oli jotenki epäonnistunut, pilaantunut tms. Ja me tollot ei uskottu. Samanlainen havaittava raja oli myös sen 1. ja 2. purkin välillä. Minkäpä sille mahto. Puoli venettä oli maalattu sillä huonolla maalilla. Väsymyksen jyllätessä ei jaksettu valittaa. Maali toiselta puolelta oli kuivunut niin että siihen pääsi päälle jo söhimään. Silmät ristissä aivot narikassa kaikkien maalaussääntöjen vastasesti vedettin uutta maalia vasta maalatun mönjän päälle. Hyvin tarttu!


Antti hoiteli maalien sekottamiset. Tais melkoset tinneripöyryt olla yömyöhään ;) 


Mutta lopulta. Vene kahdesti kierrettynä. Veneen pohja oli punainen!!! 


Seuraavana vuorossa maston lakkaus. Masto alas, hionta ja lakka pintaan. Hai-Bee valmiina vesille lähtöön.




Ja siinä se on tiistaina 25.5. vene ulos hallista, tasan kaksiviikkoa sen jälkeen kun vene hankittiin ja alettiin sitä kuntoon laittamaan. Kunnostustunteja kului. Kesän mittaan laittaminen jatkuu kelejen mukaan ulkotiloissa.. No jotain ovelaa se tapahtu tuossakin siirto-operaatiossa, joten vesille laitto tapahtui vasta seuraavana iltana (melontakurssin jälkeen, toppatakit "hieman" kastuneitten vaatteitten päälle nykästyinä). Kiitokset Minnalle huutoavusta ja äänitorvena toimimisesta vaijerimatkan varrella :)


Seuraava vaihe. Masto kuivunut  ja torstaina 2.6. istutettiin masto nosturilla paikoilleen. Veneeseen Kari-myyjän avustuksella myös vantit, köydet ja purjeet. Alla olevassa kuvassa meijän Hai-Bee ilman mastoa. Maassa ison puomi ja spinnupuomi.


Masto nosturilla odottamassa venettänsä.


 Masto nostettiin käsikammella veivaamalla. Jatkuvasti piti varoa ettei windexi kolhiinnu nosturiin, ja ehjänä säilyi.


Alla olevassa kuvassa myös puomit, purjeet, köydet ja vantit asennettu.


Veneen omistajat yllä ja alla. Vene nyt purjehduskunnossa ja ensikerta omalla veneellä Oulu edusvesillä oli tänään 5.6. Kari kaverinamme hyvässä, hieman navakassa tuulessa, aurinkoisessa kelissä. Kyllä se on makia peli !